Heippa!
Melkein kolme kuukautta siitä kun viimeksi kirjoitin jotain. Huh, huh! Näemmä ottanut hieman pidemmän aikaa oppia elämään tämän meidän uusimman tulokkaan, nykyään kylläkin jo taaperoikäisen T:n kanssa! Tälläkin kertaa äidillä oli vain noin leikkituokion verran aikaa istahtaa alas kirjoittamaan kuulumisia. Heh. Kiirettä on siis pitänyt ja aika juoksee vauhdilla eteenpäin, mutta kukapa sitä päiviä laskee, jos on saanut tällaisen mahdollisuuden nauttia ihanasta elämästä poikansa kanssa!
Sepustuksesta onkin helppo hypätä punaisen langan johdattamana todelliseen aiheeseen eli kotiimme. Meidän T nimittäin muutti vuoden vaihteessa omaan huoneeseensa, pois äidin ja isän makuuhuoneesta. Teoriassa muutto oli ihan helppo, T ei onneksemme reagoinut nukkumapaikkansa vaihdokseen millään tavoin. Nyt useamman viikon kokeilun jälkeen uniajat ovat jopa pidentyneet huomattavasti. Jes! Koska vaihto onnistui näin hyvin, eikä vanhaan järjestykseen enää ole paluuta, uskalsin vihdoin napata muutaman kuvan T:n uudesta omasta huoneesta.
Vaihdoksen rankin osuus taisi meille olla lähinnä huonekalujen ja tavaroiden siirto paikasta A, paikkaan B ja toisin päin. Tulimme mieheni kanssa yllättyneiksi siitä, kuinka 76 neliöisen asuntomme nurkat rupeavatkin nopeasti täyttymään pojan kasvaessa. Ei ollut mikään itsestäänselvyys, että vanha tietokonepöydän tuoli mahtuisi vaihdossa meidän vanhempien makuuhuoneeseen, eikä toisaalta se, että T:n huoneessa mahtuisi yhtä aikaa olemaan sekä pinnasänky että tietokonepöytä. Onneksi lopulta keksimme keinon saada tietokonepöytä sekä -tuoli mahtumaan meidän vanhempien makkariin. Sen seurauksena jäi T:n huoneeseen enemmän telmimiselle ja leikkeihin soveltuvaa tyhjää lattiatilaa. Kaikesta näemmä lopuksi selvitään hieman maalaisjärkeä ja rullamittaa apuna käyttäen. Tässä kurkistuskuvaa myös meidän vanhempien makuuhuoneesta, missä isoin muutos tuli siis tästä turkasen tietokonepöydästä.
Kerrottavaa olisi taas vaikka kuinka paljon, enkä meinaa millään malttaa mieltäni. Nyt kun T on siis siirtynyt omaan huoneeseen, olemme mieheni kanssa vihdoin alkaneet toteuttamaan slowflow -fiiliksellä viimeisimmässä postauksessa käsittelemääni vanhempien makuuhuoneprojektia, "Haaveista totta: Makuuhuone." Joulupukki nimittäin kuuli toiveemme marraskuussa tehdyistä suunnitelmista huoneen suhteen ja toteutti muutaman lahjatoiveemme projektin eteenpäin saattamiseksi. Siitäkös sitä inspiraatiota kerrakseen! Lisäksi olohuoneeseemme saapui vuoden vaihteessa minulle henkilökohtaisesti tärkeä huonekalu edesmenneiden isovanhempieni kodista, ja on sitä viime aikoina alakerran vessatilaankin tehtävää ehostusta tullut suunniteltua yhteistyönä erään kylpyhuonefirman kanssa. Näistä aiheista siis lisää, toivottavasti pian!
